Hyvää Itsenäisyyspäivää ja Suomi 100 vuotta -juhlaa!

Olimme eilen A:n kanssa Keski-Porin kirkossa konsertissa. Historian ensimmäinen yhteiskonsertti Porin Työväen Soittokunnan ja Porin Mies-Laulun kesken. Komeaa, arvokasta ja isänmaallista musiikkia.
Mutta – hämmennys syntyi kun kesken kaiken joku sotilashenkilö nousi saarnastuoliin ja piti puheen jonka sisältönä oli mm. palkkamaltti sekä muuta poliittista, mm. Natosta. Outoa että politiikkaa tuodaan tämmöisiin tilaisuuksiin. Onko isänmaallisuus poliittista?
En ole ennen osallistunut Porin Mies-Laulun isämaallisiin konsertteihin itsenäisyyspäivänä joten en tiedä onko tämä tyypillistä heidän konserteissaan.

Hyvä konsertti muilta osin.

edf
Keski-Porin kirkosta

TAIDELAINAAMOSSA JOULURIPUSTUS! Porin Taidelainaamo

Tämä etelämantereen asukki joutui pukeutumaan tonttulakkiin ja asettumaan keskelle joulupalloja. Vähemmästäkin sitä pieni pingviini hämmentyy. ”JOULU!”, etsaus, 10 x 10 cm, 2017 ”Kunnianosoitus puuvillatehtaan verhoille”, etsausakvatinta, 60 x 30 cm, 2017 Tätä kookasta laattaa tehdessäni muistin kaikki hienot 70-luvun kukka-aiheiset verhokankaat. Olin silloin Porin Puuvillatehtaalla töissä, osastolla jossa puhtaaksipiirrettiin kangasmalleja. Ihailin silloin, 16-vuotiaana, tekstiilitaiteilijoita jotka loihtivat toinen toistaan ihmeellisimpiä suuria kukka-aiheita. En mielestäni semmoisia ollut luonnossa nähnyt. Mutta onhan niitä kun oikein tarkkaan katsoo. Puuvillatehdas on tärkeä paikka perheelleni. Isäni oli tehtaalla töissä yli kolmekymmenetä vuotta ja minäkin ehdein siellä työskennellä viisi vuotta. ”Kunnianosoitus puuvillatehtaan verhoille”, etsausakvatinta, 60 x 30 cm, 2017 Passikuva meidän puutarhan rusakosta. Ahkera kaveri järsimään kaikkea minkä unohdamme jättää ilman suojaa. Tein passikuvan tyypille, jos vaikka ottais vinkistä vaarin ja lähtisi vaikka matkustelemaan. Etsaus, 15 x 10 cm,

Etelämantereen asukki

Tämä etelämantereen asukki joutui pukeutumaan tonttulakkiin ja asettumaan keskelle joulupalloja. Vähemmästäkin sitä pieni pingviini hämmentyy. ”JOULU!”, etsaus, 10 x 10 cm, 2017

”Kunnianosoitus puuvillatehtaan verhoille”, etsausakvatinta, 60 x 30 cm, 2017 Tätä kookasta laattaa tehdessäni muistin kaikki hienot 70-luvun kukka-aiheiset verhokankaat. Olin silloin Porin Puuvillatehtaalla töissä, osastolla jossa puhtaaksipiirrettiin kangasmalleja. Ihailin silloin, 16-vuotiaana, tekstiilitaiteilijoita jotka loihtivat toinen toistaan ihmeellisimpiä suuria kukka-aiheita. En mielestäni semmoisia ollut luonnossa nähnyt. Mutta onhan niitä kun oikein tarkkaan katsoo. Puuvillatehdas on tärkeä paikka perheelleni. Isäni oli tehtaalla töissä yli kolmekymmenetä vuotta ja minäkin ehdein siellä työskennellä viisi vuotta. ”Kunnianosoitus puuvillatehtaan verhoille”, etsausakvatinta, 60 x 30 cm, 2017

Ja nyt on akvatintat lisätty…

cofcof

”Kunnianosoitus puuvillatehtaan verhoille”, etsausakvatinta, 60 x 30 cm, 2017
Tätä kookasta laattaa tehdessäni muistin kaikki hienot 70-luvun kukka-aiheiset verhokankaat. Olin silloin Porin Puuvillatehtaalla töissä, osastolla jossa puhtaaksipiirrettiin kangasmalleja. Ihailin silloin, 16-vuotiaana, tekstiilitaiteilijoita jotka loihtivat toinen toistaan ihmeellisimpiä suuria kukka-aiheita. En mielestäni semmoisia ollut luonnossa nähnyt. Mutta onhan niitä kun oikein tarkkaan katsoo.
Puuvillatehdas on tärkeä paikka perheelleni. Isäni oli tehtaalla töissä yli kolmekymmenetä vuotta ja minäkin ehdein siellä työskennellä viisi vuotta.

SuomiSata

Porin Taidelainaamon SuomiSata -näyttely, marraskuuu 2017
-mukana kolmella työllä:

Keskirivillä kolme työtä: vas. Toivomuskivi, kesk. Kaikki samassa korissa, oik. Kohtaaminen (kuva: Porin Taidelainaamo)

Metalligrafiikkaa pitkästä aikaa

Aloitin tänä syksynä metalligrafiikan muistinvirkistyskurssin Porin taidekoululla. Viimeksi olen tehnyt etsauksia ja akvatintoja noin seitsämän vuotta sitten… Ja kurssi tuli tarpeeseen, mutta hyvin ne vanhat tiedot sieltä jostain nousevat. Tarkoituksenani on päästä työskentelemään grafiikanpajalle ihan omin nokkineni.

Koevedos etsauksesta johon aion lisätä akvatintaa. ”Tribuutti puuvillatehtaan verhoille”, 30 x 60 cm

cof

Passikuva, etsaus, 10 x 15 cm

passikuva

Tunnelmakuvia eiliseltä grafiikanillalta (grafiikanextrat)

Rakupoltto

edf

Viime viikonlopun lauantaina ja sunnuntaina lasitettiin ja poltettiin rakukeramiikkaa Otsolan kansalaisopistolla. Tosi kiinnostavaa ja savuista, alkukantaista. Ensimmäinen kokemus meikäläiselle rakusta ja kyllä kolahti. Lasitusta ei pysty etukäteen määrittelemään juuri millään. Lopputulokseen vaikuttaa kaikki; sää, polttoaika, lasite, lasitteen paksuus, miten lasitteet reagoivat uunissa keskenään, hapellinen vai hapettomampi poltto.  Ja monet muut meikäläiselle vielä vieraat asiat.
Tykkään keraamikassa sen alkukantaisesta, primitiivisestä ideasta. Poltettu savi on ihmiskunnan vanhimpia ja mullistavimpia keksintöjä. Tuhansia vuosia tunnettu taito puhuttelee  Tätä aion jatkaa, toivottavasti Otsola järjestää kurssin taas keväällä.

 

Ensimmäinen valtakunnallinen grafiikan pajojen kokoontuminen Lahdessa 22.- 24.9.2017

Ensimmäisenä päivänä tutstuimme Julistetriennaaliin ja vähän tutustuimme toisiimme.

Ensimmänen grafiikan pajojen tapaaminen ja tapaamisen toinen päivä Lahden entiselle taidekoululla. Nyt siellä toimii mm. Lahden taidegraafikoiden Painovoima-paja. Paikalle oli päässyt yhdentoista pajan edustajia ympäri Suomea. Totesimme että pajakulttuuri elää ja voi hyvin.

Keramiikkaa

 

Tää on sitten mukavaa puuhaa, keramiikka meinaan. Innostuin.
Näitä ei ole vielä poltettu. Osa rakukeramiikkaa, osa tavallista.
Muorin teen mustavalkoiseksi, huivi pallollinen ja takki raidallinen. Napit oranssit, vihreät tai punaiset… tai kaikki eri väriset. Näin suunnittelee erivärituhertaja.

Suomen taidegrafiikan pajojen tapaaminen Lahdessa 22.- 24.9.2017

Pääsen käymään viikonloppuna vanhassa opiskelukaupungissani kun siellä järjestetään Suomen grafiikan pajojen maailmanhistorian ensimmäinen kokoontuminen. Mielenkiintoista. Kokouksen tavoitteena on koota ammattigraafikoiden pajoista Suomen sisäinen verkosto, joka keskustelee ja jakaa tietoa taidegrafiikasta ja pajatoiminnasta. Verkoston tehtävänä on pajatoiminnan edistäminen ja siihen liittyvät konkreettiset toimenpiteet.

 

Porin Taidelainaamo

Porin Taidelainaamossa kolme työtäni lainattavissa.
http://taidelainaamo.porintaiteilijaseura.fi/

Työt on tehty tänä kesänä Kökarissa. Se paikka lumoaa vuosi vuoden jälkeen aina enemmän ja enemmän. Ja kaikki saarien kivet ja kalliot inspiroivat!
Ylimpänä Toinen toistaan tukien, 30 x 40 cm, hiili ja liitu. 180 euroa
Kaksi alinta Kalapaikka 1 ja – 2, 30 x 40 cm, hiili ja liitu. 180 euroa

6. – 9. päivät Kökarissa / 6.-9.7.2017

Loppuaikana Kökarissa en enää piirtänyt pikkukirjaani. Harmi. Tein isompia töitä.

Mutta jos sitten ensi kesänä…

 

3. päivä Kökarissa 3.7.2017 / Kirkko ja ranta

Kökarin kirkon votiivilaiva, koristeellinen puinen merirosvolaiva, jossa on 64 kanuunaa. Perimätiedon mukaan laiva on kökarilaisen merimiehen Johans Ollen rakentama pienoismalli turkkilaisesta merirosvolaivasta. Olle purjehti kauppalaivalla, joka joutui merirosvojen kynsiin vuonna 1733.
http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kokarin-kirkko

2. päivä Kökarissa 2.7.2017 / Källskär

Källskärin länsirannalla pirunpeltojen vieressä on pieni Noidan mökiksi kutsuttu talo ja kallion laella asuinrakennuksen yläpuolella huvimaja, jota monet sanovat Muumitaloksi. Åkerhielm rakasti vieraita. Hän kutsui saareen aatelisia, liikemiehiä ja kirjailijoita, joiden joukossa oli myös Tove Jansson. Tove Jansson ihastui huvimajaan, jonka koristeellinen katto on ollut esikuvana Muumitalon katolle.

Källskärin länsirannalla pirunpeltojen vieressä on pieni Noidan mökki.

Saarealla on polkujen vieressä hauskoja pieniä kivitoteemeja.

Pirjo, Terhi, Outi ja mää.

Tove Jansson ihastui huvimajaan, jonka koristeellinen katto on ollut esikuvana Muumitalon katolle.

1. päivä Kökarissa 1.7.2017

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Kökarissa 1.7.2017 menimme taiteilemaan vanhalle kalakasvattamolle. Tein ekaks tämmöisiä pikkupiirustuksia pieneen luonnoskirjaani, 21 cm x 13 cm.

Viesti Gudrunilta

Tällainen viesti oli sähköpostiin tupsahtanut reissuni aikana:

Hi Anne, Congratulations!
You´re one of the winners.
The gift card will reach you in 2 weeks.
You’re name and contribution will be published.

Kyse on Gudrun Sjödenin Flower Girls with dots and stripes -kilpailusta

Näillä kuvilla osallistuin:

2016

Pienissä kuvissa on läsnä syntymän, muutoksen ja häviämisen suuruus.

Kaikki työt on tehty tänä kesänä (2016) kesä- ja heinäkuussa Luodon siirtolapuutarhassa Porissa.
Jokin kasvi elää vain yhden kesän, toiset jatkavat eloaan vuosikausia ja vuosikymmeniä. Kymmeniä vuosia vanha luumupuu kaadettiin tänä kesänä ja piirsin puun viimeiset raakileet.
Näyttelyn sivujuonteena on vaaleanpunainen, johon minulla on hieman kompleksinen suhde. Mukana on komeita vaaleanpunaisia ritarinkannuksia loisteliaassa kukinnossaan. Monenlaisia kasveja olemassaolonsa eri vaiheissa. Kesän kepeitä värikkäitä piirustuksia puutarhasta.

 

2015

Vuosi 2015 oli kiireinen vuosi graafistelun vuoksi telkkarissa. En ehtinyt syventyä kuvataiteilijan työhöni. Viikkarin Kyläjuhlissa olin piirtämässä pikamuotokuvia ja Hildan kuvan tein.

Hilda, 50 X 50 cm, 2014
Hilda, 50 X 50 cm, 2014, sekatekniikka

 

Mokulito-kurssi Porin taidegraafikoiden pajalla 16.-18.10. Opettajana Tuula Moilanen. Kiva oli työskennellä tuttujen graafikoiden kanssa ja kurssi oli myös pieni kurkistus japanilaiseen kulttuuriin. Kiinnostava tekniikka, hieman muistutti litografiaa, voisi sanoa köyhän miehen litografiaksi.

Mokulito
Ylempänä vedos ja alempana laatta josta vedos on tehty.

 

”Kuvataiteilijuus on täysipäiväistä työtä. Laadukasta taidetta ei ole mahdollista tehdä sivutyönä palkkatyön ohessa, eivätkä fyysinen ja henkinen jaksaminen edes venyisi siihen.”

https://raivoryhma.wordpress.com/vetoomus/

TAIDEKENTTÄ VIRTSAA OMILLE NILKOILLEEN

Me olemme raivoissamme. Kuvataiteilija on pätevyyden hankkinut ammattilainen ja hänen on saatava ammattinsa harjoittamisesta kohtuullinen korvaus.

Suomessa koulutetaan kuvataiteilijoita. Opiskelijaksi haetaan monivaiheisilla pääsykokeilla, joiden päätteeksi vain lupaavimmat saavat mahdollisuuden osallistua tutkintonimikkeeseen johtavaan koulutukseen. Koulutukseen käytetään vuosia aikaa ja rahaa, mutta todistusten jaon jälkeen viralliset tahot tuntuvat unohtavan kuvataiteilijoiden olemassaolon. Vaikka Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla (18 § Oikeus työhön ja elinkeinovapaus), ei ammatin erityispiirteitä oteta huomioon esimerkiksi työttömyysjärjestelmässä. Täyttä päivää työskentelevä kuvataiteilija saatetaan velvoittaa työllistymiskoulutukseen, koska hänen on toimeentulonsa turvaamiseksi ilmoitettava itsensä työttömäksi työnhakijaksi ja nostettava työttömyyskorvausta. Työvoimatoimiston tarjoamat kurssit eivät kuitenkaan auta taiteilijaa tämän omalla alalla, vaan täysipäiväinen työllistyminen palkkatyöhön edellyttäisi käytännössä alan vaihtoa.

Ongelman ydin ei silti ole tuissa, vaan järjestelmässä, joka pakottaa täysipäiväisesti työskentelevän ammattilaisen turvautumaan niihin. Kuvataiteilija saa harvoin korvausta tekemästään työstä. Itse asiassa taiteilijalle itselleen tulee huomattava lasku ammattinsa harjoittamisesta: työhuonevuokra, materiaalimaksut, matkustaminen, kuljetuskustannukset, galleriavuokrat, teosten esittämiseen tarvittavien laitteiden vuokraus,  teosten vakuuttaminen, ynnä muut, ynnä muut. Jopa useisiin näyttelyihin hakemisesta peritään maksu. Tällainen muutamien kymmenien eurojen jurytysmaksu on hyvin tavallinen käytäntö. Maksun nimi antaa ymmärtää, että sillä katetaan näyttelyn kuraattorin palkkio. Kuvataiteilija siis maksaa siitä, että hänen (usein) omalla kustannuksellaan tekemäänsä teosta edes harkitaan osaksi taidenäyttelyä, ja hänen velvollisuutenaan on maksaa myös yhden taidemaailman portinvartijan, kuraattorin tai juryn palkkio.

Ongelmat eivät lopu hakemiseen, vaan näyttelyyn pääsy voi sekin tuottaa taiteilijalle huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Taideorganisaatiot jättävät usein näyttelyn pystytyksestä ja teoksen esille asettamisesta koituvat kustannukset täysin kuvataiteilijan harteille: esityslaitteistot, kuljetukset, vakuutukset. Kaiken tämän lisäksi organisaatio perii myydystä teoksesta huomattavan provision. Näyttelyehdoissa saattaa myös olla pykälä, jolla näyttelyn järjestävä taho takaa itselleen välityspalkkion jopa puoli vuotta näyttelyn jälkeen tapahtuvasta teosmyynnistä. Nämä käytännöt toistuvat niin suurissa taideinstituuteissa, kuin pienissä taiteilijaseuroissakin. Taiteilijalle palkkioksi tarjotaan näkyvyyttä, mutta sillä ei makseta vuokria tai osteta hiutaleita puuroon. Laajastakaan näkyvyydestä ei ole hyötyä, jollei se jossakin vaiheessa ala taata taloudellista toimeentuloa.

Taiteilijan palkkaa vastaan on argumentoitu sillä, että taidetta tulisi tehdä vain sellaisten, joilla on siihen itsellään varaa. Esimerkiksi Katleena Kortesuo ehdottaa taiteilijan uraa lottovoittajille, rikkaille perijöille ja eteville pankkirosvoille tai pähkinöillä eläville oraville (1). Tämä vähentäisi taiteilijoiden lukumäärää huomattavasti. Taiteen tekemisestä tulisi näin vain varakkaiden yksinoikeus, mikä puolestaan kaventaisi sen lähtökohtien monimuotoisuutta ja sotisi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosenkin tukemaa “normien purkua” vastaan. Ministeri Grahn-Laasonen totesi Helsingin Sanomissa, ettei kulttuuri voi olla vain pienen ryhmän etuoikeus (2). Näin kuitenkin väistämättä tapahtuisi, jos taiteen tekijöiden taustat homogenoituisivat.

Kuvataiteilijat ovat tähän asti hyväksyneet vallitsevat toimintamallit ja -ehdot. On kuitenkin järjetöntä, että ammattitaiteilija ei saa tekemästään työstä minkäänlaista korvausta. Hänen kouluttamiseensa on käytetty aikaa ja rahaa, niin koulutettavan omia kuin valtion, mutta ala ei  takaa vähäistäkään toimeentuloa. Teosmyynti ei tätä tuo, ja on esimerkiksi mediataiteen alueella jo itsessään harvinaisuus. Olemattomia taiteilijapalkkioita perustellaan usein museoiden taloustilanteella, rahaa ei yksinkertaisesti ole. On totta, että kuvataidetaidealalla on tiukkaa, kuvataiteen valtiontuki on esimerkiksi jäänyt selvästi jälkeen muista taiteenaloista (3). Kyse on kuitenkin arvon antamisesta ja priorisoinnista. On itsestään selvää, että opas ja lippukassan työntekijä saavat tekemästään työstään korvauksen. Yhtälailla on tällä hetkellä selvää, että taiteilija ei tuota korvausta saa tai että korvaus on lähinnä nimellinen. Kuvasto ry valvoo tällä hetkellä ainoana toimijana jäsenkuvataiteilijoidensa oikeutta kuvankäyttö- ja näyttelykorvauksiin. Kuvasto ry:n säätämät korvaukset eivät kuitenkaan suhteudu taiteilijan antamaan taloudelliseen ja ajalliseen panokseen, vaan jäävät usein kaksinumeroisiksi summiksi (4). Kuvataiteilijoilla ei myöskään ole turvanaan työehtosopimuksia, jotka takaisivat kohtuullisen palkan. Ilman taiteilijoita ei ole taidenäyttelyitä, ilman näyttelyitä ei ole näyttelyvieraita eikä sisäänpääsytuloja. Ei kuitenkaan ole hedelmällistä syytellä puoleen ja toiseen, ja valittaa varojen vähyyttä. On yhdessä todettava, että vallitseva tilanne on kestämätön ja sen muuttamiseksi on tehtävä työtä.

Kuvataiteilijuus on täysipäiväistä työtä. Laadukasta taidetta ei ole mahdollista tehdä sivutyönä palkkatyön ohessa, eivätkä fyysinen ja henkinen jaksaminen edes venyisi siihen. Taiteen tekeminen ei myöskään tapahdu vain toimeksiannosta, vaan siihen kuuluu jatkuva tutkiminen ja irtautuminen tulostavoitteisesta ajattelusta. Lisäksi monista mielikuvista poiketen kuvataiteilijan työ sisältää paljon perinteisen toimistotyön elementtejä ja muistuttaa usein rakenteeltaan yrittäjän työtä. Budjettien laskeminen, jatkuva apuraha- ja näyttelyhakemusten kirjoittaminen, markkinointi sekä oman uransa suunnittelu jopa vuosiksi eteenpäin ovat osa taiteilijan jokapäiväistä arkea.

Niin kauan kuin taiteilijat ovat valmiita tekemään työtään ilman palkkiota, oletetaan heidän niin myös tekevän. Taidekentällä tarvitaan tämän vuoksi kokonaisvaltaista asennemuutosta. Kuvataiteilijoiden on kieltäydyttävä palkattomasta työstä ja todettava, että työllä on myös rahallista arvoa. Taiteella on arvoa.

  1. http://eioototta.fi/mika-ammatti-kannattaisi-valita/?fb_ref=Default
  2. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1444188680417
  3. http://yle.fi/uutiset/taiteilijaseura_kuvataiteen_tuki_jaanyt_jalkeen_muista_taiteenaloista/7914774
  4. http://kuvasto.fi/hinnasto/

Mokulito-kurssi

Mokulito-kurssi Porin taidegraafikoiden pajalla 16.-18.10. Opettajana Tuula Moilanen. Kiva oli työskennellä tuttujen graafikoiden kanssa ja kurssi oli myös pieni kurkistus japanilaiseen kulttuuriin.

Mokulito-kurssi
Vasemmalta Irene Kaunisto, Lea Vaittinen, Bea Joutsen + tytär, Tuula Moilanen, Anne Kimiläinen, Teija Lehto, Anna Halls, Esko Railo ja Tuula Paulomo.

2014

Matka horisonttiin, 14.11.–30.11. 2014

Maija Toropainen & Anne Kimiläinen P-galleriassa

Anne Kimiläisen töiden aiheet ovat kevään 2014 työskentelymatkalta Kökariin. Näyttelyn töissä on käytetty frottaasitekniikkaa hiilen ja guassin lisäksi. Frottaasi on surrealistien kehittämä tekniikka, jossa paperi laitetaan epätasaisen tai karhean pinnan päälle. Paperia han­gataan hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä niin, että kohol­la olevat osat saavat väriä.

“Haluan tallentaa kiviä yksityiskohtaisesti, koska ne ovat kaikki erilaisia persoonia. Uusimmissa töissäni olen teksturoinut kivien pintaa pisteillä, ihmisen tekemää ajallisuutta ikuisiin kiviin.” kertoo Anne Kimiläinen.

Kaksin
Kaksin, 57 x 40 cm, 2014, hiili ja tempera.  Myynnissä: https://taiko.fi/artwork/bgfi8-cd24c-15322?lang=fi
Karlbyn kallio
Äärimmäinen, 57 x 40 cm, 2014, hiili ja tempera
Toivomuskivi
Toivomuskivi, 57 x 40 cm, 2014, hiili ja tempera. Myynnissä: https://taiko.fi/artwork/00w94-jnh5x-32657
lempikallio
Ääri, 30 x 19 cm, 2014, hiili ja tempera
Meren koru_
Meren koru, 57 x 40 cm, 2014, hiili ja tempera
Sopimus?
Sopimus?, 46 x 43 cm, 2014, hiili, liitu, paperi

satakunnankansa_printLEHDISTÖTIEDOTE

Kaikki samassa korissa
Kaikki samassa korissa, 57 x 40 cm, 2014, hiili ja tempera. Myynnissä: https://taiko.fi/artwork/7grvz-nlqw7-61708?lang=fi
Hiilijalanjälkiä ja muita jälkiä
Hiilijalanjälkiä ja muita, 60 x 32 cm, 2014, hiili ja tempera

Satakunnan Kansa 18.11. / Kati Heljakka:

Satakunnan Kansa 18.11. / Kati Heljakka:

Tunteella ja taidolla

KUVAT Matka horisonttiin.

Maija Toropainen ja Anne
Kimiläinen P-galleriassa
30. marraskuuta saakka.

P-galleriassa matkataan loppukuun ajan horisonttiin Maija Toropaisen ja Anne Kimiläisen opastamana. Näyttely jakautuu luontevasti kahden taiteilijan osioihin, joissa ensimmäisen huoneen öljyväri- ja akvarelliteoksista vastaa Toropainen ja pienemmän huoneen hiili- ja temperatöistä Kimiläinen. Tutustuminen maalauksiin alkaa kahden pienikokoisen kuvan tarkastelulla. Toropainen maalaa rennolla otteella nopeasti syntyneiltä vaikuttavia saarimaisemia, joissa on levollinen tuntu.

Varma ote välittyy myös arvoituksellisesti nimetyn Olen hyvin pahoillani -sarjan öljyväritöistä, joiden olemassaolon syy selviää näyttelytiedotteesta. Niissä erilaisia muotoja saavat abstraktiot tarjoillaan monipuolisissa sävysommitelmissa. Sarjan akvarellit assosioituvat sen sijaan häiritsevästi laimennettuun ja sattumanvaraisesti leviävään vereen.

Mielikuva elämää ylläpitävistä rakenteista voimistuu verevän, sydämenmallisen väripinnan äärellä, sarjan teoksessa numero seitsemän. Taiteilija näyttäisi luotsaavan katseita ulkoisiin ja sisäisiin näkymiin.

Kimiläisen frottaasitekniikkaa hyödyntävät työt ovat yleisilmeeltään viimeistellympiä. Kiviä ja kallioita kuvissaan tutkineen taiteilijan ilmaisu kehittyy: Ikiaikainen aines taipuu tulkintamahdollisuuksiltaan aiempaa runsaslukuisempiin suuntiin kun kalliot alkavat saada eläimellisiä muotoja ja kivikuvaelmat tarjoutuvat näkökenttään kuin paketoituna materiana.

Toivomuskivi ja Kohtaaminen -teoksissa kiven hiljaisuuteen yhdistyy hieno liikekieli. Sopimus?-työ saa pilkutuksen myötä ylleen kiinnostavan ulottuvuuden lisää. Kahden Kökarissa työskennelleen taiteilijan kokonaisuuksista hahmottuu yhtä aikaa tunne ja taito.

Kati Heljakka

satakunnankansa_print

Avajaiset 14.11.2014 P-galleriassa

Puheet on pidetty ja avajaiset vietetty. Mukavaa ja rentoa seurustelua. Kiitos kaikille osallistujille!

http://galleria.porintaiteilijaseura.fi/

kuva: Sirpa Grönvall
kuva: Sirpa Grönvall

Matka horisonttiin

LEHDISTÖTIEDOTE | julkaisuvapaa

Matka horisonttiin, 14.11.–30.11. 2014

Maija Toropainen & Anne Kimiläinen P-galleriassa

Näyttely koostuu hiilipiirustuksista, öljyväri- ja temperamaalauksista. Näyttelytöiden yhteisenä teemana on yllättävä kohtaaminen vieraassa kaupungissa ja sama ahvenanmaalainen kunta, Kökar, jossa kumpikin on työskennellyt monen vuoden ajan.

Maija Toropaisen maalaukset ovat öljy- tai tempera töitä.  Kaukana olevat saaret on maalattu pienille kolmiuloitteisille maalauspohjille. Toinen maalaussarja kuvaa veden pinnan alaista kuolevien eliöiden maailmaa. ”Kun viime kesänä kuulin kahden tehtaan päästäneen myrkkyjä Kokemäenjokeen, harmistuin. Ja kysyttäessä tehtaiden vastuuhenkilöt eivät osanneet sanoa muuta kuin, “Olen hyvin pahoillani”. Tein viiden maalauksen sarjan aiheesta.”, kertoo Maija Toropainen.

http://www.maijatoropainen.com

Anne Kimiläisen töiden aiheet ovat kevään 2014 työskentelymatkalta Kökariin. Näyttelyn töissä on käytetty frottaasitekniikkaa hiilen ja guassin lisäksi. Frottaasi on surrealistien kehittämä tekniikka, jossa paperi laitetaan epätasaisen tai karhean pinnan päälle. Paperia han­gataan hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä niin, että kohol­la olevat osat saavat väriä.

“Haluan tallentaa kiviä yksityiskohtaisesti, koska ne ovat kaikki erilaisia persoonia. Uusimmissa töissäni olen teksturoinut kivien pintaa pisteillä, ihmisen tekemää ajallisuutta ikuisiin kiviin.” kertoo Anne Kimiläinen.

http://www.annekimilainen.com

Toropainen (Helsinki) ja Kimiläinen (Pori) ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Turun AMK:n Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmasta muutama vuosi sitten.

LEHDISTÖTIEDOTE / Matka horisonttiin, 14.11.–30.11. 2014

Näyttely koostuu hiilipiirustuksista, öljyväri- ja temperamaalauksista. Näyttelytöiden yhteisenä teemana on yllättävä kohtaaminen vieraassa kaupungissa ja sama ahvenanmaalainen kunta, Kökar, jossa kumpikin on työskennellyt monen vuoden ajan.

Maija Toropaisen maalaukset ovat öljy- tai tempera töitä.  Kaukana olevat saaret on maalattu pienille kolmiuloitteisille maalauspohjille. Toinen maalaussarja kuvaa veden pinnan alaista kuolevien eliöiden maailmaa. ”Kun viime kesänä kuulin kahden tehtaan päästäneen myrkkyjä Kokemäenjokeen, harmistuin. Ja kysyttäessä tehtaiden vastuuhenkilöt eivät osanneet sanoa muuta kuin, “Olen hyvin pahoillani”. Tein viiden maalauksen sarjan aiheesta.”, kertoo Maija Toropainen.

http://www.maijatoropainen.com

Anne Kimiläisen töiden aiheet ovat kevään 2014 työskentelymatkalta Kökariin. Näyttelyn töissä on käytetty frottaasitekniikkaa hiilen ja guassin lisäksi. Frottaasi – ranskaksi frottage – on surrealistien kehittämä tekniikka, jossa paperi laitetaan epätasaisen tai karhean pinnan päälle. Paperia han­gataan hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä niin, että kohol­la olevat osat saavat väriä. Töissä yhdistyy tarkka luonnon havainto sattumanvaraisuuteen.

“Haluan tallentaa kiviä yksityiskohtaisesti, koska ne ovat kaikki erilaisia persoonia. Uusimmissa töissäni olen teksturoinut kivien pintaa pisteillä, ihmisen tekemää ajallisuutta ikuisiin kiviin.” kertoo Anne Kimiläinen.

http://www.annekimilainen.com

Toropainen (Helsinki) ja Kimiläinen (Pori) ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Turun AMK:n Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmasta muutama vuosi sitten.

P-galleria 12.11.–30.11. 2014 , Maija Toropainen & Anne Kimiläinen

Näyttelyaika lähestyy kovaa vauhtia. Työt ovat kuitenkin tällä kertaa mallillaan. Jotain pientä viilaamista vielä on.

Näyttelyn tekstit vielä kuntoon, niin aikataulu pitää kutinsa – kerrankin ;D

http://galleria.porintaiteilijaseura.fi/?page_id=11

Elisa Lientola: Taiteilijalle jää työstä luu käteen

Painava puheenvuoro:

http://elisalientola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175087-taiteilijalle-jaa-tyosta-luu-kateen

Cronberg:

Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=fi

Uutta ja vanhaa grafiikkaa

Uutta ja vanhaa grafiikkaa esillä ja myynnissä Paja & Galleriassa. Tule tekemään loistavia löytöjä! Avoinna 17.- 20.7. klo 12 -16, tervetuloa!

Julisteen suunnittelu: Anne Kimiläinen

Kesänäyttely_2014

Vanha saha, Noormarkku 14. – 15.6.2014

Porin Taiteilijaseura järjesti maalausleirin Noormarkun Ahlströmin vanhan sahan maisemissa. Alue on upeaa vanhaa miljöötä. Noormarkun joki kiemurtelee alueen läpi.  Vihreää riitti yliannostukseen saakka. Aurinkoinen sää teki kaiken hyvin kontrastiseksi, valintoja, valintoja… Mitä korostan, mitä jätän pois. Todella mukavat kaksi päivää. Ja taiteilijatovereita oli mukava tavata. Hyviä keskusteluja työskentelyn lomassa.

image

image

image

image

image

image

Räkätin pesä

Ei käyty viikkoon möksällä ja sinä aikana oli räkätti tehnyt pesänsä verannan tuolille. Hienosti tehty pesä, heinää, savea ja painoikin aika lailla noin kevyen näköiseksi. Kauniita munia, kuin koruja. Sekaannuimme luonnon kiertokulkuun ja nostimme pesän pois. Lokit tai varikset hoitelivat munat…

Not been at cottage (allotment garden) at week and during that time was a bird made ​​its nest in the porch chair. Well done nest, grass, clay and weighed quite a lot. Beautiful eggs, like jewelry. Were involved in the natural cycle and carry it out. Seagulls or crows took care of the eggs …

Raäkätin pesä1 Raäkätin pesä2